Auton vaihto oli ollut meillä vaimon kanssa TODO-listalla jo vuoden-pari, mutta vasta 2008 kesällä päästiin oikeasti asiaan. Molemmilla oli näkemys, että ei nyt ihan tavallista kuljetusvälinettä viitsi ostaa, Seat Ibizalla otiin ihan riittävästi jo körötelty. Olin tietysti haaveillut "jostain kivasta", mutta kiva tuntui maksavankin kivasti. Mielessä oli kaikenlaista: Impreza GT/STI/WRX, Lancer Evo, Mitsu 3000 GT, Hyundai Coupe, Audi TT tai S-joku, BMW 3xx, Prelude, Supra, Celica, Mazda MX-5, RX-7... Joku sellainen kiva pieni ketterä sporttipeli.
Alkukesän paintball-treenipaikka sattui olemaan myös autokauppa (
Paimelan Paroni) ja siinä pallottelemassa käydessä oli tietysti kätevää koeajaa mielenkiintoisia pelejä. "Paroni" alias Reiska on todellinen kauppamies, mutta tuttu kaveri kuitenkin, joten uskalsin harkita ostavani käytetyn auton mieheltä. Erään kerran pihan autoja katsastaessa kävin muutamat koeajamassa: ensin Focus ST170: ihan näpäkkä mutta...näyttää ihan Focukselta, ja on kuitenkin
Ford. Sitten otin alle mustan 90-luvun alun Mustang GT:n: sehän tuntui jo ihan autolta, kasikone kehräsi ja oli ketterän kokoinen kaupungissakin ajeluun. Vieressä oli myös -94 Camaro 5,7 litran koneella, vähän tekniikkaa laiteltu ja todella vähän ajettu. Reiska käski sitäkin kokeilemaan, mutta olin vähän sillä mielellä, että menee jo turhan erikoiseksi.
Focus on tännäkönen
Musse näytti suunnilleen tältäKauppias rykäisi Camaron tulille ja äänethän luonnollisesti olivat ihan melkoiset. Tupla-tuplaputkien takana seisoessa alkoi veri pakenemaan päästä ja tälläkin piti lenkki heittää, myyjä vieressä taas opastamassa. Autoissa oli hevosvoimat kasvaneet suunnilleen 70:llä joka kierroksella: 170 hp Focus, n. 240 Musse ja reilun 300 Camu. Leveämmällä tiellä kartturi neuvoi pysäyttämään ja lähtemään uudestaan liikkeelle räväkällä nilkan ojennuksella.
Voi veljet. Ei ollutkaan aiempaa omakohtaista kokemusta, että autot tekevät
noin. Kuivalla asfaltilla. Camaro piirsi enemmän ja lopuksi vähemmän suorat mustat viivat muutaman sekunnin matkalle, kunnes kaasu nousi shokista toivuttuani. Onneksi oli ratti suorassa, kun pito löytyi! :D
- - -
Kotona vaimo hieman ihmetteli, kun hehkutin jenkkejä, joita olin testannut. Kumpikaan ei olisi mitenkään järkevä valinta, ja mitä ne kaikki muutkin sanoisivat. Muutaman viikon päästä käytiin yhdessä koeajamassa samat autot, ja voisin väittää, että kosteusprosentti kakkoskuskin penkillä nousi havaittavasti kun Camarolla pyöräytettiin kierros.
Yksi asia johti toiseen ja annettiin Reiskalle toimeksianto löytää hyvä Camaro meille. Koeajettu yksilö ehti mennä muualle, kun iski kuume päälle. Ei siis autokuume, vaan joku hyppykuppa, mutta hyvä niin. Kesäkuun lopulla tuli tarjolle Englannista tuotava ulkoisesti ja sisäisesti laiteltu musta peto ja koeajolle päästiin juhannuksena. On muuten loistava palvelu autokaupassa, kun juhannuksena voi käydä koeajolla ja kauppaa tekemässä. Siinä oli aika paha enää tinkiä hintaa, kun silmät loisti ja kuola valui suupielestä - ei taida olla minulla tulevaisuutta pokeriammattilaisena. Onneksi vaimo oli mukana ja pystyi kyselemään tiukkoja, kun omassa mielessä oli lähinnä "miten nopeasti tämän saa kotiin".
Kuva Englannin puolelta
Muutama viikko meni, että auto saatiin Suomen rekisteriin ja Batman Dark Knight-leffan mainoskampanjan ollessa kuumimmillaan käytiin vihdoin poistamassa tämä lepakkoauto. Virnistelin koko ajomatkan kotiin kuin mielenvikainen ja ohituksissa oli pakko nauraa ääneen. Tässä autossa ei ole
M-I-T-Ä-Ä-N järkeä.
Kuva (c) Tommi Joutjärvi
Kuva (c) Tommi Joutjärvi
